Turvallisuusosaaminen

Opettajana hätätilanteessa

Opettajaa koskee tietenkin ihan samoin kuin ketä tahansa kansalaista velvollisuus toimia hätätilanteessa: tehdä hätäilmoitus, auttaa ja pelastaa ihmisiä ja estää vahinkoja. Opettajilta ei käsittääkseni yleisesti vaadita ensiapukoulutusta. Vammaisratsastusohjaajakoulutuksen suorittamiseksi tuli suorittaa myös SPR:n ensiapukoulutus, toki hevosten kanssa työskennellessä riskit ovat isompia ja todennäköisempiä kuin monessa muussa opetustehtävässä. 

Opettajana on kuitenkin osattava toimia ja tunnettava pelastustiet ja oppilaitoksen pelastussuunnitelma. Hän on se, joka huolehtii, että opiskelijat osaavat toimia ja esimerkiksi palohälytyksen yhteydessä poistuvat luokkatilasta rauhallisesti ja järjestyksessä oikeaan paikkaan. Lisäksi erikoistapauksissa voi olla erityinen toimintasuunnitelma, jota tulee noudattaa. Esimerkiksi yliopiston pääsykokeiden valvojat saavat tarkat kirjalliset ohjeet, miten toimia, jos kesken pääsykokeen tulee palohälytys: ohjeissa kerrotaan tarkasti, miten salissa olevia ohjeistetaan; mitä tehdään pääsykoepapereille, omille tavaroille ja miten kehotetaan kokelaita välttämään kokeesta keskustelemista. Lisäksi annetaan neuvoja valvojille, miten tilanteessa kommunikoidaan (rauhallisesti), kuka valvojista on päävastuussa tilanteen ohjaamisesta. Virheellisiä palohälytyksiä pääsykokeiden aikaan on toisinaan tullutkin, itse en ole kuitenkaan ollut koskaan paikalla tällaisessa tilanteessa.

Esimerkki oppilaitoksen ohjeistuksesta

Yliopiston pelastusohjeet ja toimintasuunnitelmat erilaisten tilanteiden varalta  (esimerkiksi kiusaaminen, sairaskohtaus, tulipalo, uhkatekijä, tietoturva) ovat löydettävissä useastakin eri paikasta. Henkilökunnan intrassa ohjeet ovat pikalinkkinä näkyvällä paikalla heti intran etusivulla. Yliopiston sivuilta toimintaohjeet hätätilanteissa löytyvä vähän pidemmän polun kautta, tiiviissä muodossa: http://www.uta.fi/hallinto/tilapalvelut/turvallisuus.html.       

Intran ohjeissa on pikaohje selkeässä taulukkomuodossa, jossa kuvataan lyhyesti toimintamallit eri tilanteissa. Tällainen ohje on helppo vaikka printata ja kiinnittää oman työpisteen seinälle. Turvallisuussivustolta löytyy myös pidempi toimintaohje, jossa ohjeistetaan erilaisia uhka- ja vaaratilanteita ja niissä toimimista tarkemmin. Sivustolla on myös erillinen ohje koskien uhkailutilanteeseen joutumista: miten toimia, jos saa uhkausviestin sähköpostitse tai uhkaussoiton puhelimitse. Tampereen yliopistossakin osa henkilökunnasta sai uhkausviestejä syksyllä 2016. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaiset viestit tulivat julkisuuteen. Tuolloin henkilökuntaa ja opiskelijoita suututti se, että moni luki uhkauksista ensimmäisenä mediasta, eikä yliopisto ollut viestinyt tästä suoraan yliopistossa työskenteleville ja opiskeleville talon sisäisissä viestintäkanavissa. Kun uhkausviestitilanne viikon päästä tapahtui toistamiseen, palautteesta oli otettu onkeen ja tieto uhkauksista oli hyvin nopeasti viestitty mm. intran tiedotteissa. Viestinnässä korostettiin, että poliisi tutkii asiaa ja että poliisin mukaan syytä huoleen ei ole. Kuitenkin osa opiskelijoista koki, että he eivät uskalla tulla yliopistolle uhkausten jälkeisenä päivänä, mikä näkyi joinakin poissaoloina opetuksesta.

Kiusaaminen

Voisin kuvitella, että kiusaamistilanteet ovat turvallisuuteen liittyvistä ongelmatilanteista niitä, joihin opettaja eniten työssään törmää. Kuitenkin monet kiusaamistilanteet saattavat jäädä opettajalta huomaamatta. Opettajan tulisikin luoda opiskelijoihin luottamuksellinen suhde, jotta opiskelijat kokisivat voivansa tulla kertomaan opiskelijaryhmässä kokemastaan kiusaamisesta ja häirinnästä. Jokaisen velvollisuus on mielestäni puuttua havaitsemaansa kiusaamiseen, myös omassa työyhteisössä. Käytännössä tilanteet voivat olla monimutkaisia ja vaikeita, eikä oikean toimintatavan löytäminen ole ehkä itsestäänselvää. Kuitenkin, jos kiusaamiselta sulkee silmänsä, käytännössä mahdollistaa kiusaamisen jatkumisen.

Tietoturva

Yliopiston tietoturvaohjeet ovat perusteiltaan melko yksinkertaiset ja tiiviit. Kehotetaan pitämään salasanat ja pin-koodit vain omassa tiedossa ja huolehtimaan virustentorjunnasta ja palomuuriohjelmista. Lisäksi annetaan kehoitus olla yhteydessä it-helpdeskiin, mikäli epäilee tietoturvassaan olevan ongelmia. Niille, joita tietoturva kiinnostaa syvemmin, on kuitenkin tarjolla linkkejä blogiteksteihin, jotka käsittelevät tietoturvan eri osa-alueita. En ollut itse aiemmin huomannut em. tarjontaa, joten asia tuli myönteisenä yllätyksenä. Mietin kuitenkin, että tietoturvasta ei ehkä osaa kiinnostua, jos ei havaitse siinä mitään ongelmia, ja ongelmia ei välttämättä osaa havaita, ellei tietoa ole. Ehkä nykyaikana henkilökunnan ja opiskelijoiden aktiivinen valistaminen tietoturvasta voisi olla tarpeen. Mielestäni esimerkiksi vpn-yhteyden käyttämisen pitäisi olla jokaisella älypuhelinlaitteen omistajalla olla taidot: koska salatun yhteyden käyttämiseen ehkä olisi syytä ja miten vpn-yhteyden saa käyttöön.

Sama koskee sosiaalisen median käyttöä, jossa ihmiset jakavat kaikenlaista tietoa itsestään toisille käyttäjille, mutta samalla myös palveluiden takana oleville yrityksille, sekä trolleille ja hakkereille. Opiskelijoita pidetään nuoren ikänsä puolesta ehkä diginatiiveina, mutta käytännössä on tullut havaittua, ettei heillä ole useinkaan tietoa siitä, mihin he sosiaalista mediaa käyttäessään omaa dataansa syöttävät ja millaisia seurauksia varomattomalla toiminnalla somessa voi olla.

Tietoturva ja turvallisuus toimittajan työssä

Media-alan opetuksessa ei yleensä käsitellä vaarallisia aineita eikä työskennellä vaarallisilla koneilla, mutta esimerkiksi juttuja tehdessä opiskelijat voivat joutua tällaisiin ympäristöihin, missä on noudatettava varovaisuutta. Tällöin heillä on kuitenkin yleensä oppaanaan jokin paikan tunteva henkilö, jota he ovat esimerkiksi menneet haastattelemaan.

Sosiaalisessa mediassa yleisöjen kanssa kommunikoidessaan tai ylipäänsä julkisuuteen omalla nimellä kiistoja tai voimakkaita mielipiteitä herättävien juttuaiheiden kanssa tullessaan toimittaja on näkyvä hahmo, johon helposti kohdistuu vihapuhetta ja uhkauksia, ehkä jopa konkreettisia väkivallantekoja. Toimittajien häiritseminen ja uhkailu on yleistynyt niin Suomessa kuin maailmallakin. Suomessa ehkä tunnetuin esimerkki on Ylen toimittaja Jessikka Aro, joka on työnsä vuoksi joutunut Venäjä-trollien kohteeksi (ks. Aron Facebook-sivu, esimerkiksi https://www.facebook.com/TrollEmpireTheBook/posts/1917524068461340).

Toimittajan työssä on konkreettisia uhkia, erityisesti ulkomailla, mutta nyttemmin myös Suomessa ainakin tiettyjen aiheiden parissa työskennelleessään toimittajan on osattava suojata tietokoneensa urkinnalta ja hyökkäyksiltä sekä joskus huolehdittava lähteidensä turvallisuudesta tai siitä, ettei lähteiden henkilöllisyys paljastu. Toimittajiin kohdistuu myös suoraan uhkaa ja uhkailuja, esimerkiksi häirintää ja vihapuhetta, mutta myös väkivaltaa ja joissakin maissa toimittajien henki on vaarassa. Nykyisin kun monet ulkomailla toimivista toimittajista ovat yhä enenevissä määrin freelancereita vailla vakituisen työnantajan huolehtimaa turvaa, on nuorten toimittajiksi aikovien ainakin tiedostettava nämä uhat ja saatava perustietämys siitä, miten huolehtia omasta turvallisuudestaan ja tietoturvastaan. Tämä ei ehkä nykyisin toteudu kovin hyvin journalismikoulutuksessa, ehkä tämänkaltaisen tiedon tarpeeseen ei olla vielä oppilaitoksissa riittävän hyvin herätty eikä siksi otettu turvallisuusasioita opetussuunnitelmassa huomioon. Turvallisuudesta puhuminen on toki vaikeakin asia ja vaatii ammattitaitoa, jotta opiskelijoissa ei synny turhaa pelkoa tai uhkakuvia.