Lähipäivillä Oulussa: opiskelun aloitus
Olen jo aiemmin kasvatustieteen ja yliopistopedagogiikan opinnoissa havainnut, miten opettamiseen liittyviin opintoihin liittyy vahvasti omien opettajan taitojen kehittäminen. Itselläni - ja käytyjen keskustelujen perusteella myös muilla opintoja suorittavilla - on päällimmäisinä mielessä opetukseen liittyvät käytännöt, ehkä oma digiosaaminen, opetusmetodit, vuorovaikutus. Pedagogiikka kauempaa katsottuna, suurempana kokonaisuutena ja ymmärryksenä on edellä mainittuja vaikeammin lähestyttävissä, vaikka se muodostaa perustan, jolle opettaminen rakentuu. Tässä kirjoituksessa nostan esiin muutamia ajatuksia, jotka lähipäivien teemoista minua jäivät pohdituttamaan.
Mielestäni oli hyvä, että lähipäivissä, erityisesti perjantain ryhmätöissä, keskityttiin laajempien, abstraktien asioiden pohtimiseen. Käytettävissä olleessa ajassa ei varmasti valmista tullut, mutta ryhmäkeskustelut avasivat uusia ajatuspolkuja ja virittivät sopivasti ajattelemaan opettajuutta. Esimerkiksi omassa opettajan työssäni en ole tullut ajatelleeksi kestävää kehitystä opetuksen kehyksenä, vaikka toisaalta moni kestävän kehityksen käsitteen sateenvarjon alla oleva asia onkin ollut mukana opetuksen käytännöissä ja osa jopa itsestäänselvyyden kaltaisena oletuksena työn käytänteissä. Esimerkiksi demokratia ja osallisuus, avoimuus ja yhteiskunnallinen osallistuminen ovat olleet niin keskeinen osa tutkimustyöni tematiikkaa, että niiden siirtyminen arvoina opetustyöhöni on ollut luontevaa.
Toisaalta esimerkiksi ympäristöön liittyvän tematiikan rooli on ollut opetuksessani pientä, vaikka omassa yksityiselämässäni koen ympäristön arvon keskeisenä ja pyrin itse tekemään mahdollisimman kestäviä valintoja arjessani. En kuitenkaan ole tullut miettineeksi, miten oma opetukseni voisi - tai sen tulisi - heijastaa ympäristöön liittyvää kestävyyttä, vaikka opettamani toimittajaopiskelijat ovat tulevina julkisen sanan käyttäjinä (ovat he sitten journalisteja valtamedian palveluksessa tai sisällöntuottajia eri media-alustoilla) keskeisessä asemassa mielipiteenmuokkaajina ja tiedon välittäjinä.
Oman ryhmäni aiheena oli opettajan arvo-osaaminen. Lähteistä löytämämme arvot olivat niin perustavanlaatuisia (ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus ja vastuu), että ne tuntuivat itsestäänselviltä. Näimme ryhmässä kuitenkin tärkeäksi, että nämä arvot on kirjattu opetuksen arvoperustaksi, kiistämättömiksi eettisiksi opetuksen lähtökohdiksi. Keskusteluissa arvoihin pureutuessamme, totesimme myös, että se, mikä ensisilmäyksellä näyttää itsestäänselvältä, ei sitä käytännössä välttämättä ole. Esimerkiksi mikä on totuus tänä "totuudenjälkeisenä" aikana tai miten löytää totuus kilpailevien totuuksien joukosta, ja myös välittää tätä taitoa (medianlukutaito, faktojen tarkistaminen) oman opetuksen yhteydessä. Oikeudenmukaisuus taas vei ajatukset ensisijaisesti arviointiin: arviointiprosessit eivät ole aina helppoja ja arviointikriteerien toteuttaminen käytännössä ei aina ole yksiselitteistä. Ja lopulta, vaikka opettajalla on vapaus omaan arvomaailmaansa, miten opettaa niin, ettei sen heijastu liiallisesti opetukseen. Arvot liittyvät kiinteästi omaan identiteettiin - tuntumamme oli omia kouluaikoja muistellessa, että joidenkin opettajiemme arvomaailma tuli kyllä voimakkaasti läpi opetukseen. Kiinnostavaa olisikin tietää, kuinka paljon oppilaitoksissa käydään arvokeskustelua ja ketkä kaikki tässä keskustelussa ovat osallisina.
Mielestäni oli hyvä, että lähipäivissä, erityisesti perjantain ryhmätöissä, keskityttiin laajempien, abstraktien asioiden pohtimiseen. Käytettävissä olleessa ajassa ei varmasti valmista tullut, mutta ryhmäkeskustelut avasivat uusia ajatuspolkuja ja virittivät sopivasti ajattelemaan opettajuutta. Esimerkiksi omassa opettajan työssäni en ole tullut ajatelleeksi kestävää kehitystä opetuksen kehyksenä, vaikka toisaalta moni kestävän kehityksen käsitteen sateenvarjon alla oleva asia onkin ollut mukana opetuksen käytännöissä ja osa jopa itsestäänselvyyden kaltaisena oletuksena työn käytänteissä. Esimerkiksi demokratia ja osallisuus, avoimuus ja yhteiskunnallinen osallistuminen ovat olleet niin keskeinen osa tutkimustyöni tematiikkaa, että niiden siirtyminen arvoina opetustyöhöni on ollut luontevaa.
Toisaalta esimerkiksi ympäristöön liittyvän tematiikan rooli on ollut opetuksessani pientä, vaikka omassa yksityiselämässäni koen ympäristön arvon keskeisenä ja pyrin itse tekemään mahdollisimman kestäviä valintoja arjessani. En kuitenkaan ole tullut miettineeksi, miten oma opetukseni voisi - tai sen tulisi - heijastaa ympäristöön liittyvää kestävyyttä, vaikka opettamani toimittajaopiskelijat ovat tulevina julkisen sanan käyttäjinä (ovat he sitten journalisteja valtamedian palveluksessa tai sisällöntuottajia eri media-alustoilla) keskeisessä asemassa mielipiteenmuokkaajina ja tiedon välittäjinä.
Oman ryhmäni aiheena oli opettajan arvo-osaaminen. Lähteistä löytämämme arvot olivat niin perustavanlaatuisia (ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus ja vastuu), että ne tuntuivat itsestäänselviltä. Näimme ryhmässä kuitenkin tärkeäksi, että nämä arvot on kirjattu opetuksen arvoperustaksi, kiistämättömiksi eettisiksi opetuksen lähtökohdiksi. Keskusteluissa arvoihin pureutuessamme, totesimme myös, että se, mikä ensisilmäyksellä näyttää itsestäänselvältä, ei sitä käytännössä välttämättä ole. Esimerkiksi mikä on totuus tänä "totuudenjälkeisenä" aikana tai miten löytää totuus kilpailevien totuuksien joukosta, ja myös välittää tätä taitoa (medianlukutaito, faktojen tarkistaminen) oman opetuksen yhteydessä. Oikeudenmukaisuus taas vei ajatukset ensisijaisesti arviointiin: arviointiprosessit eivät ole aina helppoja ja arviointikriteerien toteuttaminen käytännössä ei aina ole yksiselitteistä. Ja lopulta, vaikka opettajalla on vapaus omaan arvomaailmaansa, miten opettaa niin, ettei sen heijastu liiallisesti opetukseen. Arvot liittyvät kiinteästi omaan identiteettiin - tuntumamme oli omia kouluaikoja muistellessa, että joidenkin opettajiemme arvomaailma tuli kyllä voimakkaasti läpi opetukseen. Kiinnostavaa olisikin tietää, kuinka paljon oppilaitoksissa käydään arvokeskustelua ja ketkä kaikki tässä keskustelussa ovat osallisina.
Kommentit
Lähetä kommentti