Kohtaaminen ja ohjaaminen vuoropuhelussa opiskelijan kanssa
Ryhmän ohjaamista, ammatillisen kasvun ohjaamista ja opiskelijan kohtaamista käsittelevä webinaarimme herätti minussa erityisesti pohdiskelua ohjaamisesta dialogina sekä ohjaajan ammattitaitovaatimuksista ja osaamisesta muuttuvan työelämän kontekstissa. Sanallistan tässä blogikirjoituksessa ajatuksiani ryhmän ohjaamisesta ja pohdin ohjaajan työnkuvaa ja ammatillista osaamista, oman opetuskokemukseni pohjalta.
Opiskelijaryhmässä on monenlaista oppijaa hyvin erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Ryhmädynamiikka toimii omalla tavallaan, eikä opettajalla useinkaan ole tiedossa, mitä pinnan alla on meneillään, niin opiskelijoiden yksityisissä elämissä kuin ryhmän jäsenten välilläkin. Ryhmän muotoutumisen eri vaiheissa opettajan rooli myös vaihtuu. Kun opiskelijat ovat toisilleen vieraita, voi opettaja joutua ponnistelemaan ryhmän saattamiseksi yhteen ja yhteisen tehtävän eteen. Jo ryhmäksi hitsautuneen, mahdollisesti paljon vapaa-aikaansakin yhdessä viettävän opiskelijaryhmän kanssa opettaja saattaa joutua jopa kilpailemaan opetettavan aiheensa kanssa ryhmän jäsenten huomiosta.
Opettajan ammattitaitoon kuuluu paitsi moninaisten tilanteiden kohtaaminen ja ryhmän ohjaaminen kulloisenkin käsillä olevan tehtävän ääreen, myös kuunnella herkällä korvalla vastakaikua ja palautetta (joskus äänetöntäkin), jota ryhmä antaa. On osattava muuttaa toimintaansa ja reagoida ryhmän tarpeiden mukaan, muuttaa ennalta laadittuja suunnitelmia ja valmiita opetusrutiineja - vaikka sama asia olisi mennyt yhdeksän ryhmän kanssa sujuvasti tietyllä kaavalla, se kymmenes voi ollakin uuden lähestymistavan paikka.
Itselleni pedagogisten opintojen suurin oppimisen kokemus liittyy opettajan asemaan ja opettamiseen dialogina. Kun on itse opiskellut pitkälti sellaisessa kontekstissa, jossa opettaja on auktoriteetti, joka tietää ja päättää, mitä tehdään, oli luontevaa (ja myös tutkijataustasta tulleen asiantuntijaroolin kautta houkuttelevaa), mennä sellaiseen positioon itse, jossa ohjat ja tilanteen kulku olivat tiukasti omissa käsissäni. Oppimistavoitteiden yhdessä muotoilu opiskelijoiden kanssa tuntui radikaalilta, mutta samalla kun on onnistunut muuttamaan omaa opetustapaansa opiskelijoita osallistavammaksi, huomaa myös, miten paljon asiantuntemusta ja annettavaa opiskelijoilla on oppimiseen ja opittavaan aiheeseen.
Opettajan ammattitaitoon kuuluu kuitenkin tiedostaa oma toimintansa opettajana ja oma roolinsa. Kohtaamisissa opiskelijoiden kanssa on syytä olla tarkkana, ettei anna ennakkovaikutelmien vaikuttaa arvioihinsa vaan pystyy kohtaamaan opiskelijat ikään kuin puhtaalta pöydältä, tässä hetkessä. Tiedostaminen tuo työhön tarvittavaa herkkyyttä, mutta samalla ehkä herkistää opettajaa itseään persoonana. Ammattitaitoa on myös pysytellä opettajan roolissa ja erityisesti hankalissa kohtaamistilanteissa oppia suojautumaan tämän roolin taakse, jottei kuormita omaa itseään ja yksityiselämäänsä liiaksi.
Opiskelijaryhmässä on monenlaista oppijaa hyvin erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Ryhmädynamiikka toimii omalla tavallaan, eikä opettajalla useinkaan ole tiedossa, mitä pinnan alla on meneillään, niin opiskelijoiden yksityisissä elämissä kuin ryhmän jäsenten välilläkin. Ryhmän muotoutumisen eri vaiheissa opettajan rooli myös vaihtuu. Kun opiskelijat ovat toisilleen vieraita, voi opettaja joutua ponnistelemaan ryhmän saattamiseksi yhteen ja yhteisen tehtävän eteen. Jo ryhmäksi hitsautuneen, mahdollisesti paljon vapaa-aikaansakin yhdessä viettävän opiskelijaryhmän kanssa opettaja saattaa joutua jopa kilpailemaan opetettavan aiheensa kanssa ryhmän jäsenten huomiosta.
Opettajan ammattitaitoon kuuluu paitsi moninaisten tilanteiden kohtaaminen ja ryhmän ohjaaminen kulloisenkin käsillä olevan tehtävän ääreen, myös kuunnella herkällä korvalla vastakaikua ja palautetta (joskus äänetöntäkin), jota ryhmä antaa. On osattava muuttaa toimintaansa ja reagoida ryhmän tarpeiden mukaan, muuttaa ennalta laadittuja suunnitelmia ja valmiita opetusrutiineja - vaikka sama asia olisi mennyt yhdeksän ryhmän kanssa sujuvasti tietyllä kaavalla, se kymmenes voi ollakin uuden lähestymistavan paikka.
Itselleni pedagogisten opintojen suurin oppimisen kokemus liittyy opettajan asemaan ja opettamiseen dialogina. Kun on itse opiskellut pitkälti sellaisessa kontekstissa, jossa opettaja on auktoriteetti, joka tietää ja päättää, mitä tehdään, oli luontevaa (ja myös tutkijataustasta tulleen asiantuntijaroolin kautta houkuttelevaa), mennä sellaiseen positioon itse, jossa ohjat ja tilanteen kulku olivat tiukasti omissa käsissäni. Oppimistavoitteiden yhdessä muotoilu opiskelijoiden kanssa tuntui radikaalilta, mutta samalla kun on onnistunut muuttamaan omaa opetustapaansa opiskelijoita osallistavammaksi, huomaa myös, miten paljon asiantuntemusta ja annettavaa opiskelijoilla on oppimiseen ja opittavaan aiheeseen.
Opettajan ammattitaitoon kuuluu kuitenkin tiedostaa oma toimintansa opettajana ja oma roolinsa. Kohtaamisissa opiskelijoiden kanssa on syytä olla tarkkana, ettei anna ennakkovaikutelmien vaikuttaa arvioihinsa vaan pystyy kohtaamaan opiskelijat ikään kuin puhtaalta pöydältä, tässä hetkessä. Tiedostaminen tuo työhön tarvittavaa herkkyyttä, mutta samalla ehkä herkistää opettajaa itseään persoonana. Ammattitaitoa on myös pysytellä opettajan roolissa ja erityisesti hankalissa kohtaamistilanteissa oppia suojautumaan tämän roolin taakse, jottei kuormita omaa itseään ja yksityiselämäänsä liiaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti